...kun huomasin ettei Eemil pidä minusta enää. En enää näe sitä lempeää katsetta, en hymyä. En näe hänen käyttäytyvän samoin kuin silloin. En kuule hänen sanovan minulle enää sanaakaan. En tunne, että hän ja minä, ikuisesti. Se yhä unelmanani, mutta nyt olen rikki. Oon hajonnu. Romahtanu. Maassa. Maahan tallottu. Angst. Surullinen. Epätoivoinen. Elämänilon menettänyt paska. En oo itsetuhoinen, mutta itken iltaisin. Oon Haikeaan kaipuuseen vajonnut sielu. xD ;( :/