Ihanaa aurinkoista kesää kaikille luonnon lapsille ja Luojan luomille ! ;) Kesä siis tuli, ja se tuli nopeasti tänne etelä-suomeen. Kerron nyt viimeisistä päivistä rakkaassa koulussani, josta lähdin parin muun luokan ohella (paitsi oman). Jäi siis kunnon ikävä koulu kavereita. Sen viikon torstai. Tulin kouluun normaalisti, menin luokan eteen, ja narskuttelin hampaita hermostuneena. 20 yli halasin paria kaveria ja painuin pihalle. Tutustumspäivään lähtevä bussi oli lähdössä. Tunsin itseni niin pieneksi, uudessa luokassa, ja niin yksinäiseksi. En tuntenut ainuttakaan. Bussissa istuin yksin, niinkuin aina. Perillä tapasin onneksi pari tuttua, jotka olivat tulossa seiskalle, minähän olin menossa kasille. Tällä kertaa en ollut luokkani lyhyin, niinkuin ennen(...), minua lyhyempi oli eräs saku sammakon näköinen poika. Joku tuli kättelemään, joku hauska poika, mutta sen likka kaveri kysyi siltä ÄÄNEKKÄÄSTI ''ei kai toi tuu meijän luokalle''. Ja vitut. Tuun. Ja mitä se sille kuuluu ja mulla on nimikin. Nice start. Jotkut oli ihan kivoja mulle, pari sanaa vaihdoin, mutta se ei tuntunut samalta kun mun entisessä luokassa. Ihan eri ihmiset, ihan eri näköinen mutta saman niminen Sami. Niin, Sami, mun entisessä luokassa oli mun paras kaveri. Kiian ohella (nimet on kaikki muutettu). Sami oli kuitenkin entisessä luokassa ollut mulle älyttömän läheinen ja tärkee, aina se kuunteli mua ja mun lukuisia murheita, ja nyt en nää sitä enää ikinä ! Uuden luokan Sami vaikutti ihan kivalta, ja söpö se ainakin oli, mutta sil on ilkee tyttö ystävä. Ihan kauhee, se tönäs mua, eikä vaivautunu ees pyytää anteeks ku meinasin kaatua, katto vaa niillä ilkeillä pikku silmillä. Nykyään mä en voi sietää Kirsten Dunst- leffoja, koska se likka on sen brune versio. Mutta takaisin Samiin. Se kutsu mua kaikilla hellyttely nimillä, ja tapiks, se on mun ''hellyttely'' nimi, ku nyt satun olemaan lyhyen puoleinen. No jaa, mä rakastin sen katsetta, ja kun se flirttaili jonku muun kaa, tai halas tai pussas sen tyttökaverin kaa, mä olin kiehua. Niinpä niin, pätkä hokas liian myöhään että on retkussa parhaaseen kaveriin. Perjantai meni liian nopeasti. Lauantaina oli päättärit. Sali tilaisuus vei ainakin puoltoista tuntia ja se oli TYLSÄ. Luokassa mä katselin mun luokka kavereita jotka kaikki tulisi jäämään taakse. Vilkaisin Samia, joka istui mun vieressä. Se katto mua, ja vääns pienen hymyn. Mä en ollu varma ennen sitä, että jääkö sillä, tai kellään muulla oikeesti mua ikävä. Mut ku mä katoin sitä silmiin niin mä tiesin vastauksen. Sen sinisenvihreenharmaista silmistä kuvastui uskollisuus, haikeus ja ikävä. Puhumattakaan sen ystävyydestä. Mä tutustuin siihen vasta alle vuosi sitten ! Kuinka kaikki voi olla jo ohi ? Mä muistelin kuinka se tsekkas aina mun paidan alle, ja kuinka mä muistutin että sillä on likka kaveri ja mä oon kaveri. Se siihen aina : -Päivän väri ; punamusta. Mä nostin kauluksia, ja kätkin hymyn. Todistuksien jaon jälkeen mä nousin muitten mukana, ja menin sen luokse. -Hyää kesää, mä sanoin haikeana, ja halasin sitä pitkään. Se halas mua, se piti mua selästä kiinni. Mä tunsin jotain ihan outoa, yhtäkkiä mulla oli perhosia vatsassa, ja mussa poreili. Sitten me päästettiin irti ja painuttiin kumpikin omille tahoillemme. Halasin vielä paria kaveria ja sitten lähdin, ja jätin tuon rikkaan,  rakkaan mokkeri vuoden, ja kaikki sen ystävät taakseni. Näenkähän Samia enää koskaan ? Sen takia kannattaa vuodattaa kyyneliä. En pysty koskemaan koulu laukkuuni, koulukuvaani, kalenteriini, tai leikekirjaani tai ystävänpäivä sydämeeni, koska ne herättävät  minussa liikaa kivuliaita, ihania muistoja. Mä ihan totta rakastin sitä vähän pervoa kaveripoikaa, joka oli mulle kuitenkin ihan täydellinen.<3